Ibizan rantaan päästiin uskollisella ja pirteän vihreällä (ainut rannan kirkkaan vihreä kulkupeli!) kumiveneellä. Oman kamerani jätin veneeseen, joten rannalta kuvia myöhemmin. Vesi oli todellakin turkoosia, ja pohja näkyi jopa 15 metrissä! Uskomaton näky. Täällä sameissa vesissä on hyvä, jos pohja näkyy edes rannassa..
Rannat olivat jyrkät, erikoisen punaiset ja vihreät. Ja täynnä sirittäjiä! Niiden ääni kuului kauas sekoittuen tuuleen ja saaden kuuntelijan epäilemään äänien kuulumista ainoastaan omassa päässään.. Luultavasti sirittäjät ovat hyönteisiä, heinäsirkkojen sukulaisia, mutta ainutkaan ei suostunut kuvattavaksi.
Iltapäivän kuumina tunteina suuntasimme Formenteralle, toiselle Espanjan saarelle, joka sijaitsee noin tunnin venematkan päässä Ibizalta. Ohitimme uudelleen tuon reikäkallion, tai lohikäärmekallion (siltä se vähän näytti), jonka ensimmäisen kerran näimme aamunkoitteessa.
Vaikka pahin kipuiluni, tukkoisuuteni ja kuumeiluni osui juurikin sopivasti Ibizan päivälle, jätti saari meihin kaikkiin taatusti jäljen. Sinne täytyy ehkä palata uudelleen.
Jätimme siis Ibizan ja kiinnityimme hetkellisesti rantaan, Formenteran sataman tankkauslaituriin. Vene sai aimo annoksen menovettä, ja me lähdimme hakemaan menovettä myös meille matkaajille. Ehdimmepä hieman hypistellä myös sataman liepeillä nököttävien myyntikojujen tarjontaa, ja löysimme myös yhden myyjän, joka kertoi käyneensä Suomessa. Paikkakunta tosin jäi erikoisen ääntämisen alle arvoitukseksi. Pieni on maailma ja sen ympyrät.
Laskimme taas ankkurit hiekkapohjaan ja uljas kulkupelimme kiidätti meidät valkoiselle hiekkarannalle todistamaan jälleen kerran kuinka aurinko vajosi meren aaltoihin. Tapahtumaa (auringon laskua, ei meidän rantautumista) oli todistamassa (ja hurraamassa) (siis auringon laskua, ei meidän menopeliä tai saapumista, tai niin ainakin luulen) laumoittain paikallisia ja turisteja, jotka myös tahtoivat vangita hetken digitaalimuistiinsa.
1 kommentti:
Ihana matkakuvaus, kiitos siitä! Ja rentouttavaa mökkireissua! :)
Lähetä kommentti