Joulun viettoa

Joulu

Joulunodotusta..

Joulumarkkinoilla 12.-13.12.09

Kuusysin järjestämät Lahden Joulumarkkinat pidettiin nyt 27. kertaa. Viime vuonna kävijöitä oli huimat 40.000. Käsityöläiset (osa enemmän ja osa huomattavasti vähemmän), oli sijoitettu pitkille pöydille hallin keskelle. Oma pöytäni sijoittui Suurhallin Messuhallin päähän ja sain naapureiksini kransseja myyvät siskokset ja lastenvaatteita ja -lakanoita myyvän äidin poikansa kanssa. Vastapäätä oli ihana vanha rouva tekemiensä huopahattujen kanssa sekä maailmankauppa kirahvin myymälä (oi ja voi).

Tässä hieman kuvia pöydästä ja tuotteista.

Eniten mielenkiintoa taisivat saada kankaista tehdyt tarjottimet, joita kävi katsomassa useampikin. Kuosina kiinnosti eniten kupla, sainpahan kutsun volkkareitten tapaamisiinkin :)
Toinen "pysähdyttävä" tuoteryhmä olivat korut (hopeasta ja helmistä valmistetut korvakorut, riipukset ja ranneketjut), mutta ehdoton hittituote olisi ollut miesten värikkäät (ja alihinnoitellut) villasukat, niille olisi riittänyt ostajia :)

Lisää kurkistuksia

Kurkistuksia

Joulukuun puoliväli ja Joulumarkkinat lähenevät.

Tässä hieman kurkistuksia markkinapöytään...

Kädentaito 2009 / 6 C 29

Uusimmassa Taito-lehden numerosta (5/09) löytyy Valo ja henki-mallisto, jota olen ollut tuottamassa Emmienin, Pomsikkaan ja muutaman muun opiskelijan kanssa. Pääsimme Emmienin kanssa tuotteinemme Taito-lehden messuosastolle Kädentaito 2009-messuille Helsinkiin, ja saimmekin siellä loistavaa palautetta tuotteistamme. Olivatpa ne päässeet jopa radioon asti :)



Osastomme koostui kolmesta tuotekokonaisuudesta: keväisen vihreät fantista ja paperilangasta kudotut Korte- ja Ratamo-valaisimet sekä fantista kudotut Ketunleipä- tyyny ja -matto, Kuunsilta-tekstiiliteos, joka on kudottu metallilangoista, sekä kolmantena kokonaisuutena muoviletkusta, siimasta ja kalalangasta kudottu Usva-matto, sekä Korppi- ja Joutsen valaisimet, jotka on myös kudottu käyttäen uusia materiaaleja.





Tuotteemme kiinnostivat messukävijöitä. Oli kerrassaan huimaa huomata, kuinka moni kävijä tuli osastolle sanoen "Tässä ne tuotteet nyt ovatkin, jotka näin lehdessä..."! Kesällä tuotteita valmistaessa ei voinut kuvitellakaan, että mallistoamme todella luetaan, kuvia katsotaan ja tuotteisiin tutustutaan ja niistä todella kiinnostutaan. Tunnelmat kahden messupäivän jälkeen olivat huippupositiiviset :)

Taito-lehdestä löytyy kudontaohjeet jokaiseen tuotteeseen, mutta yllättävän moni messuvierailija olisi myös halunnut ostaa tuotteen valmiina. Heille jaoimme käyntikorttejamme, mutta yhteystietomme löytyvät myös Taito 5/09-lehden mallistosivuilta. Ottakaahan rohkeasti yhteyttä! :)

Lisää kuvia sekä tunnelmia löytyy Emmienin blogista, käyhän sielläkin ;)

Kuukkeleita, jälkiä lumessa, naavaa puissa.

Matkailu avartaa, sanotaan. Etelän ihmisenä kuukkelitkin olivat aivan uusi (ihana) tuttavuus. Ne hämmästyttivät meitä pohjattomalla ruokahalullaan ja (lähes) nirsoilemattomalla ruokavaliollaan. Niiden ehdotonta herkkua oli kuitenkin maksalaatikko.

Etelästä Pohjoiseen

Pääsin viettämään erilaista syyslomaa Pohjoiseen. Matkaan lähdimme kolmen naisen ja kahden pystykorvan voimin. Matka Etelästä Pohjoiseen taittui hyvässä seurassa yllättävän nopeasti. Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli kaunis ja täynnä herkullisia yksityiskohtia. Olisin voinut viettää koko viikon niitä ihaillessa ja kuvaillessa.

Keltaisia lehtiä

Keltainen lokakuu. Ruska rapistelee puissa. Se kiipeilee pitkin puun uurteista runkoa, tarraa pienillä kynsillään sen pintaan. Se loikkaa oksalta toiselle ja saa keltaisen kirjavat lehdet varisemaan puusta, saaden lehtisateen paljastamaan sen olinpaikan. Se tiputtelee lehtiä päällesi, nauttien saamastaan huomiosta, nauttien siitä, että saa sinut tuntemaan itsesi lapseksi, saaden sinut ojentamaan kätesi ja nappaamaan lehtiä ilmasta. Kyllästyttyään se ottaa vauhtia ja loikkaa tyytyväisenä seuraavaan puuhun, katselemaan rauhassa sinun kahlaamistasi lehtikinoksissa, katselemaan kuinka keräät ja potkiskelet värikkäitä rapisevia lehtiä ja mietit missä välissä syksy oikein ehti jo näin pitkälle.

Usvaa merellä

Jäätynyt kaste nurmikolla, välkettä aamuauringossa. Syksyinen usva venyttelee pehmeitä siipiään pimeydessä. Se nousee valkeille siivilleen ja lentää hiljaa rantojen yllä, etsien sopivaa laskeutumispaikkaa. Ne peittävät alleen natisevan laiturin, tyynen veden, liukkaat rantakivet, nauttien aamuauringon säteistä, keräten uusia voimia nousta ilmaan ja piiloutua taas päiväksi. Ne kerääntyvät laiturille, tepastelevat rannalla, istuvat talojen räystäillä katselemassa nukkuvaa valtakuntaa. Lopulta ne nousevat yhteisestä päätöksestä ilmaan kerääntyen parveksi taivaalle, kadoten aamuauringon tieltä, vapauttaen pysähtyneeltä tuntuvan ajan, vapauttaen maan hiljaisesta odotuksesta.

Auringonkukkia, tiikerin päiväunia, villasukkia.

Puissa kellertää ja ilma on kirpeä. Kylmyys tulee vastaa, jos erehtyy avaamaan ikkunan. Se loikkaa ikkunalaudalta sisään ja hiipii pehmeillä tassuillaan pöytien alla nuuhkimassa tavaroita. Lopulta se rauhoittuu istumaan viereen, seuraamaan tekemisiäsi. Se nakertelee jalassa olevia villasukkia ja puhaltelee teen pintaan. Aamuisin se kulkee mukana työmatkan, ajaen takaa keltaisia lehtiä ja piiloutumalla varjoihin. On sillä toki vapaapäiviäkin, päiviä, jolloin melkein voi kuvitella olevan kesä. Melkein.

Elokuinen aamu..

Elokuinen aamu meren rannalla rakkaan ystävän kanssa.

Sumuinen aamu

Kaunis, hiljainen, sumuinen aamu. Ehkä syksyn ensimmäinen.

Tervehdys Habitaresta

Tässä joitain otoksia Habitare 2009-messuilta Helsingistä.

Purkaessani messukuvia koneelle huomasin näpsineeni kuvia omista mielenkiinnonkohteistani viimeisen vuoden ajalta. Ensimmäinen niistä olkoon tuo punonta. Tässä kuvassa sitä on toteutettu valtavilla kaarnan paloilla.

Toinen on ehdottomasti valo (ja varjo). "Kaikki mitä näet on valoa" kuuluu erään valaistussuunnitteluyrityksen tunnuslause, voi kuinka totta se onkaan!

Tässä kuvassa yrityksen nimi on kirjattu ilmaan valtavilla, valaistuilla, ontoilla putkilla.

Kolmas innostus on matot. Näin aivan ihania (käsin) huovutetuista palleroista koottuja mattoja, joiden ihanuudesta häkellyin niin, etten edes kuvaa saanut otettua. Tämän kangassuikaleista kootun maton (halkaisija ainakin 120cm) kohdalla olin jo hivenen toipunut.