Puissa kellertää ja ilma on kirpeä. Kylmyys tulee vastaa, jos erehtyy avaamaan ikkunan. Se loikkaa ikkunalaudalta sisään ja hiipii pehmeillä tassuillaan pöytien alla nuuhkimassa tavaroita. Lopulta se rauhoittuu istumaan viereen, seuraamaan tekemisiäsi. Se nakertelee jalassa olevia villasukkia ja puhaltelee teen pintaan. Aamuisin se kulkee mukana työmatkan, ajaen takaa keltaisia lehtiä ja piiloutumalla varjoihin. On sillä toki vapaapäiviäkin, päiviä, jolloin melkein voi kuvitella olevan kesä. Melkein.
3 kommenttia:
Onpa siellä ihanan keltaista. Täällä on melko ruskehtavaa, se mitä jäljellä on.
Ihanaihanaihanaihana! <3
Se on ovela kaveri ;)
Joo! huomaamatta on tullut syksy ja ketaista puihin :o. on se ovelaa ;P
Lähetä kommentti