Keltainen lokakuu. Ruska rapistelee puissa. Se kiipeilee pitkin puun uurteista runkoa, tarraa pienillä kynsillään sen pintaan. Se loikkaa oksalta toiselle ja saa keltaisen kirjavat lehdet varisemaan puusta, saaden lehtisateen paljastamaan sen olinpaikan. Se tiputtelee lehtiä päällesi, nauttien saamastaan huomiosta, nauttien siitä, että saa sinut tuntemaan itsesi lapseksi, saaden sinut ojentamaan kätesi ja nappaamaan lehtiä ilmasta. Kyllästyttyään se ottaa vauhtia ja loikkaa tyytyväisenä seuraavaan puuhun, katselemaan rauhassa sinun kahlaamistasi lehtikinoksissa, katselemaan kuinka keräät ja potkiskelet värikkäitä rapisevia lehtiä ja mietit missä välissä syksy oikein ehti jo näin pitkälle.
2 kommenttia:
kohta nähdään paaaaljon valkoista, toivon
ihania tekstejä taasen! hymyilyttäviä :))
Lähetä kommentti