Auringonkukkia, tiikerin päiväunia, villasukkia.

Puissa kellertää ja ilma on kirpeä. Kylmyys tulee vastaa, jos erehtyy avaamaan ikkunan. Se loikkaa ikkunalaudalta sisään ja hiipii pehmeillä tassuillaan pöytien alla nuuhkimassa tavaroita. Lopulta se rauhoittuu istumaan viereen, seuraamaan tekemisiäsi. Se nakertelee jalassa olevia villasukkia ja puhaltelee teen pintaan. Aamuisin se kulkee mukana työmatkan, ajaen takaa keltaisia lehtiä ja piiloutumalla varjoihin. On sillä toki vapaapäiviäkin, päiviä, jolloin melkein voi kuvitella olevan kesä. Melkein.

Elokuinen aamu..

Elokuinen aamu meren rannalla rakkaan ystävän kanssa.

Sumuinen aamu

Kaunis, hiljainen, sumuinen aamu. Ehkä syksyn ensimmäinen.

Tervehdys Habitaresta

Tässä joitain otoksia Habitare 2009-messuilta Helsingistä.

Purkaessani messukuvia koneelle huomasin näpsineeni kuvia omista mielenkiinnonkohteistani viimeisen vuoden ajalta. Ensimmäinen niistä olkoon tuo punonta. Tässä kuvassa sitä on toteutettu valtavilla kaarnan paloilla.

Toinen on ehdottomasti valo (ja varjo). "Kaikki mitä näet on valoa" kuuluu erään valaistussuunnitteluyrityksen tunnuslause, voi kuinka totta se onkaan!

Tässä kuvassa yrityksen nimi on kirjattu ilmaan valtavilla, valaistuilla, ontoilla putkilla.

Kolmas innostus on matot. Näin aivan ihania (käsin) huovutetuista palleroista koottuja mattoja, joiden ihanuudesta häkellyin niin, etten edes kuvaa saanut otettua. Tämän kangassuikaleista kootun maton (halkaisija ainakin 120cm) kohdalla olin jo hivenen toipunut.

Syksy on täällä taas!